Pitchers and catchers ja filosofiaa
Menemme koko ajan valoisampaa aikaa kohti täällä koti Suomessa. Jo aivan pian tiet alkavat sulamaan ja kevään leuto saapuu kuin saapuukiin ajaen talven hallan pois. Se tuo mukanaan hiekkapölyn ja koiranpaskat teiden varsilla. Räystäät tiputtavat vettä, ilmassa tuoksuu se hedelmällinen mädän maan keväinen ominaistuoksu, tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Eikä aikaakaan, kun huomaamme kuinka jo ensimmäiset leskenlehdet alkavat taistella paikastaan auringossa.
Baseballissa tämä nyt alkanut Pitchers and catchers report on ensimmäinen merkki tuosta orastavasta keväästä, joka lopulta koittaa ennen kuin ehdimme huomaamaankaan. Syöttäjät ja kopparit tulevat jo muutaman viikon ennen muuta joukkuetta harjoitusleirille ennen spring trainingin alkua hiomaan syöttöjä, bullpeneja ja muita kuvioita kuntoon.
Baseball Terapian Tomi Korkeamäki kirjoitti mainiosti blogissaan - Baseball viattomuuden ja pysyvyyden ankkuri fiktiossa - hänen havainnostaan kuinka baseball liitetään tietynlaiseen turvan tuntuun ja pysyvyyteen monissa eri konteksteissa eri elokuvissa ja tarinoissa. Ja löydän tuon ajatuksen täysin.
Pitkä talvi alkaa olla ohitse ja baseball saapuu osaksi arkea. Joka iltaiset pelit, uutiset ja tilastojen seuranta tuo juurikin tuota omaa turvallista pysyvyyttä. Maailma ympärillämme on levoton ja moni asia herättää huolta, mutta baseball on ja pysyy. Olipa sateinen arki-ilta, jokin merkkipäivä, viikonloppu tai mitä tahansa, tiedät, että kun kausi on käynnissä niin lähes aina pelataan baseballia. Iso osa baseballin kauneutta piileekin sen arkisuudessa. Se on kuin hiljakseen soiva radio keittiössä, televisio taustalla sorisemassa tai auki oleva ikkuna, josta kadun äänet ja naapurileipomon tuoksut tulevat sisään. Baseball vain tapahtuu, mutta ei silti vaadi jatkuvaa huomiotasi. Ja kun se iso mielenkiintoinen matsi tulee, sinun ei tarvitse siihen sen kummemmin valmistautua, sillä sinä elät jo baseballin kanssa.
Tilastollisesti baseball myös opettaa, että huono päivä ei kaada kaikkea vaan se kuuluu normaaliin tilastolliseen jakaumaan. Kun pelejä on paljon, näitä huonoja pelejä mahtuu aina mukaan. Baseball on tilastollisesti sen suurien otoskokojen myötä aivan fantastinen laji ja kutkuttelee omaa tilastollista filosofiaani. Baseballissa yksittäinen virhe hukkuu otokseen, mutta tämä ei tarkoita, ettei virhe olisi välttämättä tärkeä. Todellisuus ei silti reagoi dramaattisesti yksittäiseen tapahtumaan, sillä yksittäinen havainto isossa kuvassa on kohinaa. Sarja samanlaisia havaintoja alkaa jo kertomaan jotain ja kauden mittaisella otoksella, meillä on jo selvä signaali olemassa. Baseball on peli jossa epäonnistut noin 70% ajasta ja olet silti eliittiä. Peli ei palkitse hetken sankaria. Se palkitsee sen, joka puurtaa ja suorittaa riittävän hyvällä tasolla jatkuvasti sekä hyväksyy, että maailma ei ole reilu vaan johdonmukainen.
Ja tätä ajattelua peilaan arjessa. Mene ja pelaa todennäköisyyksien kanssa äläkä odota varmoja lopputuloksia, sillä silloin olet tuomittu epäonnistumaan ja pettymään. Tässä maailmassa nimittäin mikään muu ei ole varmaa kuin se, että baseball on jälleen täällä!
Ja tätä kaikkea minä odotan tulevalta kaudelta.