Investointeja oikeisiin asioihin
Pelaajahankinnat
Uusi omistus aloitti välittömästi jättimäiset investoinnit. ESPN:n mukaan uudet omistajat oli jo heti seuraavana vuonna 2013 investoineet 600 milj. dollaria uusiin pelaajahankintoihin. Ja uuden rungon rakentamisen lisäksi investoinneilla oli tärkeä signaali markkinoille. Seuran omistajilla on riskinseieto kykyä ja he ovat heti valmitta jälleenrakennukseen, korkeista riskeistä huolimatta.
Tulovirtojen rakentaminen
Toinen iso asia jonka uusi omistus toteutti oli massiivinen TV-diili Time Warner Cablen kanssa: 8.35 mrd / 25-vuotta. Tällä sopimuksella Dodgers paransi pitkän aikavälin kassavirtaa ja vahvisti kykyä tehdä pelaajahankintoja sekä investointeja organisaatioon ja henkilöstöön. Varjopuolena tämä sopimus aiheutti jakelukiistan ja tästä syystö iso osa joukkueen markkina-alueesta ei nähnyt televisiosta pelejä. Tämä herättää mielenkiintoisen näkökulman. Joukkueen menestys on osittain rakennettu heikentämällä fanikokemusta vuosiksi, sillä jakelu laajeni vasta vuonna 2020 kun seura teki sopimuksen jakelusta AT&T:n kanssa. Ja tämä herättää jälleen eloon ikuisuuskysymyksen, onko urheilu vain bisnestä ja rahantekoa varten vai voidaanko rahallisesta voitosta tinkiä, jotta fanikokemus säilyy? No luulen, että jos tätä kysyy Dodgers faneilta juuri nyt, suurin osa vastaa, että tuo jakelusopimus oli erittäin hyvä, vaikka TV jakelu kaventuikin merkittävästi, sillä se oli osaltaan mahdollistamassa tätä 2020 luvun dynastiaa.
Valtava budjetti = taattu menestys
Kirjoitin hetki sitten Athleticsista, joka on kyennyt pienestä budjetistaan huolimatta -ja ehkä juuri siksi- menestymään 2000-luvulla poikkeuksellisen hyvin. (Rakastamme underdog narratiivia) Toisin kuin A's:lla, Dodgersilla budjetti on vuodesta 2013 lähtien ollut aina MLB:n aivan suurimpia. Ja tähän valtavaan budjettiin perustuvatkin nuo alun otsikko lainaukset "Evil Empire", "New villain of MLB", "Dodgers ruining baseball". Ja kyllä minä osittain tällaisen otsikoinnin ymmärrän ja on myös ihan aiheellista kirjoittaa ja pitää keskustelua siitä, mihin kohti raja tulisi vetää jättiseurojen mässäilyssä esim. pelaajahankinnoissa. Mutta samaan hengenvetoon totean, että pelkkä valtava lompakko ei yksinään autuaaksi tee. Tästä hyvä esimerkki onkin oma suosikki seurani New York Mets. Sillä myös Mets paistattelee vuodesta toiseen aivan bujetitikoon kärkipäässä ja menestys on ollut, noh lievästi sanottuna tragikoomisen heikkoa. (Sinioranssi sydämeni silti kaikessa toivossaan uskoo, että vielä tuo menestyksen aikakausi löytää tiensä myös Queensiin.) Dodgers onkin kyennyt kanavoimaan rahat poikkeuksellisen tehokkaasti oikeisiin asioihin ja mikä on mielestäni hienoa, työ on todellakin ollut määrätietoista ja pitkäjänteistä. Vaatii nimittäin melko paljon uskoa, kun tehdään noin valtavia investointeja ja tulokset näkyvät vasta kymmenien vuosien päästä. 2010-luvun menestys investointeihin nähden oli siis vielä korkeintaankin maltillista, jopa heikkoa, mutta kun vuosikymmen vaihtui alkoi määrätietoinen työ ja raha tuottamaan hedelmää. Ja nuo hedelmät ovat olleetkin sitten mehukkaita.