Viimeksi aloitin elokuvilla, nyt menemme toiseen minulle rakkaaseen (taas on muuten rakkaus mainittu) aiheeseen: musiikkiin. Ja vuoteen 2001. Lajitietäjät tietävät jo vuosiluvun perusteella minkä seuran kautta tulen perkaamaan. Mutta ensin hieman musiikkia. Mistä vuosi 2001 sitten musiikin osalta muistetaan? Vaatimattomista albumeista kuten Anssi Kelan Nummela, Linkin Parkin Hybrid Theory (ihan v*tun kova) -tämä tosin julkaistu 2000, mutta nousi 2001 maaliskussa esim. Suomen albumilistalle ja pysyi siellä peräti 57 viikkoa-, sekä Robbie Williamsin Swing Where You're Winning. En voi kuitenkaan näistä kolmesta korkeimmalle korokkeelle nostaa kuin Kelan Nummelan jos mittareina ovat vaikutus koko 2000-luvun globaaliin musiikin tyylisuuntaukseen sekä Laitisen Toivo-Oskarin soittolistoihin ja karaokebravuureihin (laulan vain hyvissä tai todella tuttujen nähden). Oikeastaan mitään mittareita ei edes tarvita, tämä on objektiivinen totuus jonka taustalla on yksi biisi. Single. Milla! Ja se Mikan faijan BMW.
Kela on minuun ja suosionsa perusteella melko moneen muuhunkin suomalaiseen tehnyt lähtemättömän vaikutuksen sanoituksillaan. Hän on musiikillisen neroutensa lisäksi lyyrinen nero. Jokainen hänen biisinsä on jonkinlainen yksittäinen tarina. Ja tuo on suurenmoinen taito kätkeä kokonainen tarina yhteen kappaleeseen. Onneksemme saamme nauttia tällaisten lahjakkuuksien antimista.
Millan lisäksi vuonna 2001 tapahtui myös toisella mantereella jotain merkittävää baseballin saralla. Seattle Mariners ylsi lajihistorian kovimpaan suoritukseen runkosarjassa kun se onnistui voittamaan historialliset 116 ottelua (win pct .716). Voittoprosentti ei ole historian kovin, koska runkosarjojen pituudet ovat ajan saatossa hieman vaihdelleet.
Mariners oli 2001 monessakin mielessä murskaava. Sen lisäksi, että se voitti 116 ottelua se voitti otteluita paljon murskaluvuin eli blowoutilla*. Itseasiassa sillä oli tarkan määritelmän mukaan 34 blowout-voittoa. Tällaiset ottelut paisuttavat joukkueen RDta, joka oli Marinersilla tuolla kaudella huimat +300. Mariners sai runkosarjassa juoksuja kasaan 927 ja antoi 627 juoksua. Tämäkin kertoo täydellisestä dominanssista. Yksi mielenkiintoinen tilasto on kuinka Mariners sai "hyötyä" heikosta divisioonasta (AL West) kun se voitti ottelut Angelsia vastaan 15-4 ja Rangersia vastaan 15-5 eli yhteensä 30-9. Kun taas tiukempaa kilpailijaa A'sia vastaan se voitot menivät 10-9. Tämä ei vie heidän ylivoimaansa pois vaan kertoo kuinka tämä tavallaan auttoi joukkuetta noin valtavaan voittomäärään. Dominanssista taas kertoo se kuinka Mariners onnistui tiukkoja yhden juoksun pelejä voittamaan huikeat 26-12.
Jos pitää yksi nimi joukkueesta nostaa kaudelta 2001, on valinta helppo. Seuraikoni, historian ensimmäinen japanilainen hall of famer, yksi kaikkien aikojen baseball pelaajista, Ichiro Suzuki. AVG .350, OBP .381, SLG .457 ja OPS .838. AL Rookie of The Year ja AL MVP. Tuo kaikki tulokaskaudella 2001 Tästä kaudesta alkoi hieno pelaajatarina joka kesti melkein 20-vuotta. Ichiro -niin kuin hänen pelipaidassaan yleensä luki- lopetti pelaajauransa "kotonaan" Marinersissa kauteen 2019.
*blowout on ylivoimainen voitto, jossa lopputulos ratkeaa jo paljon ennen ottelun loppua
Vuoden 2001 Marinersin tarina on oivallinen kuvaus, kuinka vähän lopulta runkosarjan dominanssi merkitsee. Tottakai se kertoo joukkueen laajuudesta ja syvyydestä, mutta ratkaisupelit ovat aina aivan oma juttunsa. Haasteet alkoivat heti ensimmäisessä sarjassa Cleveland Indiansia vastaan kun joukkue lopulta niukasti ratkaisevassa viidennessä pelissä onnistuivat pudottamaan Clevelandi ja etenivät voitoin 3-2 jatkoon. AL finaaleissa sitten Yankees tuli ja vetäisi viemäristä alas koko Marinersin huikean runkosarja suorituksen. Siis kirjaimellisesti. 4-1 Yankeesille ja lauluun. Sarjassa Marinersin onnistui ottaa yksi voitto, joka olikin heille runkosarjasta tuttu blowout, mutta tuon yhden voiton lisäksi ei oikein muuta mainittavaa ole. He eivät onnistuneen kaikkia muita tiukkoja pelejä kääntämään itselleen ja mikä nöyryyttävintä, Yankees lähetti Marinersin talvilomille rumin luvuin 12-3. Toisaalta 4-1 tappio, mutta joukkueiden juoksuero oli vain 25-22 Yankeesille, sillä näiden kahden ottelun lisäksi muut pelit olivat todella tiukkoja.
Alla linkki sarjan edelliseen blogiin, joka käsitteli New York Yankeesin kautta 1998.
Viimeksi aloitin elokuvilla, nyt menemme toiseen minulle rakkaaseen (taas on muuten rakkaus mainittu) aiheeseen: musiikkiin. Ja vuoteen 2001. Lajitietäjät tietävät jo vuosiluvun perusteella minkä seuran kautta tulen perkaamaan. Mutta ensin hieman musiikkia. Mistä vuosi 2001 sitten musiikin osalta muistetaan? Vaatimattomista albumeista kuten Anssi...
Tässä kohtaa pitäisi olla traileri viime kauden hienoimmista ja dramaattisimmista hetkistä ja taustalla soisi Alan Parsons Projectin Sirius, jonka päälle matala miesääni puhuu "Se on taas lähempänä kuin koskaan aikaisemmin. Nimittäin MLB-kausi 2026. Ottaako Los Angeles Dodgers kolmannen mestaruutensa putkeen? Jatkaako Aaron Judge liigan...
Ihminen on vuosituhansia pyrkinyt selittämään todellisuutta luvuin ja on onnistunutkin siinä jo melko tarkasti tähän päivään tullessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että emme koskaan pääse mihinkään teoriaan, joka numeerisesti kuvaa todellisuutta täydellisesti, sillä elämme todennäköisyyksien maailmassa. Pystymme vain likimääräisesti, joskin joissain...
Antoisan elokuvavuoden lisäksi vuosi 1998 jäi historiaan ja nimenomaan baseball-historiaan New York Yankeesin ylivoimaisesta mestaruudesta, joka muuten oli järjestykssessään heille mestaruus numero 24. Kun puhutaan erilaisista listoista baseball-saavutuksista, niin en usko, että ainakaan aivan pintaa raapaisemalla löytyisi sellaista listausta,...
