Minä elän tarinoista, me ihmiset elämme tarinoista. Ja nyt kerron tarinan, jolle itse sytyn!
Daavid ja Goljat on varmasti yksi tunnetuimpia tarinoita, joissa selvä altavastaaja pieni ja vaatimaton Daavid kohtaa taistelussa valtavan Goljatin. Jokainen tietää kuinka tarina päättyy Daavidin voittoon, kun hän kekseliäästi kivilingollaan tainnuttaa Goljatin ja lopulta surmaa jätin miekallaan. Ja me rakastamme tarinaa, koska epätodennäköinen lopputulos toteutuu. Mutta minä rakastan tarinaa myös siksi, koska Daavid joutui olemaan kekseliäs ja sopeutumaan ympäristöönsä. Tekemään jotain toisin pärjätäkseen, hän katsoi kliseisesti boksin ulkopuolelta. Olosuhteet pakottivat hänet kekseliääksi, eikä hän suostunut vain jäämään olosuhteiden vangiksi. Nyt kerron tarinan yhdestä baseballin Daavidista, Oakland Athleticsista.
Billy Beanen perintö
2000-luvulla Athleticsin payrollin keskiarvo on ollut MLB:n neljänneksi pienin 58,9 milj. dollaria. Se on kuitenkin tästä huolimatta kyennyt menestymään runkosarjassa poikkeuksellisen hyvin lähes koko 2000-luvun pois lukien nyt muutamat viime vuodet. Poikkeuksellisen hyvä menestys sai minut kiinnostumaan ja hieman tonkimaan, mitä A's tekee oikein ja toisin verrattuna muihin pienemmällä budjetilla operoiviin jengeihin ja yksi selkeä asia mikä nousi esiin on tietenkin Billy Beanen jättämä kädenjälki seuraan ja sen strategiaan. Beane ja A's on rakentanut strategiansa niin, että se tiedostaa rajallisen budjettinsa ja he ovat kyenneet toteuttamaan tuota strategiaa uskomattoman tehokkaalla tavalla. He joutuvat ajattelemaan boksin ulkopuolelta. He tiedostavat kirkkaasti rajoitteensa ja ovat rakentaneet äärimmäisen nerokkaat systeemit haasteen ratkaisemiseksi, käyn seuraavaksi läpi A's:n menestyksen kivijalat.
A's ei osta voittoja, se valmistaa niitä
Toisin kuin vaikka kauden 2025 Dodgers, joka oli rakennettu voittamaan 331 miljoonan dollarin budjetilla, A's:lla on hyvin rajallinen kyky palkata valmiita kalliita supertähtiä. Sen sijaan he etsivät potentiaalisia tulevaisuuden supertähtiä ja kasvattavat heitä seurassa todella kohtuu hintaan. Tässä tulee kuitenkin heidän nerokkuutensa. He myyvät pelaajat pois vielä kohtuu hintaan, ennen kuin arbitrointivaihe tulee vastaan ja pelaajat muuttuvat kalliiksi pitää. Tottakai tämä tarkoittaa melkoista kiertoa rosterissa, mutta näin he pystyvät menestyksekkäästi operoimaan vuodesta toiseen hyvin rajallisella budjetilla ja menestymään paremmin kuin vaikka keskikastin budjetilla operoivat joukkueet. Tämä siis tarkoittaa, että heidän rosterinsa on optimoitu halvan marginaalin ympärille. Annas kun avaan asiaa. He eivät tarvitse yli WAR 5 supertähtia vaan he rakentavat rosteriaan niin, että se on täynnä WAR 1-3 pelaajia, joista osa sitten osuu isosti ja kasvaa heillä WAR 5 pelaajaksi, mutta on edelleen heille edullinen ennen arbitrointia. He ovat tässä äärimmäisen hyviä. He ovat vuodesta toiseen löytäneet hyviä platoon fittejä*, late bloomerseja eli pelaajia jotka ovat "myöhäis heränneitä" eli puhkeavat tähteyteen myöhemmässä vaiheessa uraa ja tekevät hyviä waiver poimintoja, tässä muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Yksi äärimmäisen mielenkiintoinen havainto on myös se kuinka he tiedostavat kotiympäristönsä olosuhteet ja sen vaikutukset pelin dynaamiikkoihin ja siihen kuinka joukkue tulee rakentaa. Heidän kotistadioninsa on datan valossa ollut aina puolustuspeliystävällinen, joten he tässäkin datan avulla keskittyvät rakentamaan joukkueensa niin että heidän hyvä syöttö- ja puolustuspeli tuottaa suhteessa enemmän voittoja per dollari kuin pelaajien ostaminen markkinoilta, jotka lyövät esim. paljon home runeja. Nerokasta!
*(platoon=kahta tai useampaa pelaajaa käytetään samassa pelipaikassa vuorotellen sen mukaan, onko vastassa oikea- vai vasenkätinen syöttäjä, jotta saadaan paras mahdollinen hyökkäystuotto, eli toinen on parempi lyömään vasenkätistä vastaan ja toinen oikeakätisä vastaan)