Raha ohjaa menestystä
Onko baseball ja urheilu ylipäänsä, muuta kuin rahaa ja bisnestä?
Olen nykyään Joe Posnanskin vakituinen lukija. Monestakin syystä! Hänen bloginsa ovat mielenkiintoisia, koitan oppia hänen tyylistään kirjoittaa, opin samalla englantia ja tietenkin, hän kirjoittaa baseballista! Toiseksi tuoreimmassa blogissaan Pete Alonson lähtö Metsistä Oriolesiin (sopimuksen arvo 155 milj dollaria) sai hänet käsittelemään baseballia, rahaa ja seurojen omistajia ja hieman näiden kaikkien yhteyttä toisiinsa.
Miksi pidän hänestä kirjoittajana? No hän on romantikko! Hän kyllä pyörittelee kirjoituksissaan tilastoja, faktoja ja lukuja, mutta pohjimmiltaan hän on suuri baseball fani ja urheiluromantikko ja blogissaan hän pohtiikin, että sisimmässään hän toivoo ja tietää, että baseball olisi jokaiselle lajissa mukana olevalla ja sitä seuraavalle myös jotain muuta kuin raha. No olen samaa mieltä, mutta tämä hänen kirjoituksensa rohkaisi minua sukeltamaan tilastojen pohjattomaan mereen hieman pintaa syvemmälle ja mitä sieltä tulikaan vastaan. No ei ainakaan pohja, vaan kyllä se niin on, että raha ohjaa menestystä. Ja baseballissa tämä korostuu, koska MLB:ssä joukkueilla ei ole minkäänlaista palkkakattoa. On vain luxury tax, joka tulee maksettavaksi, kun payrollin tietty raja (kaudella 2026, 241 miljoonaa dollaria) ylittyy. Vertailun vuoksi, esim NHL:ssä toimiva kova palkkakatto koko joukkueelle on tällä kaudella 95,5 miljoonaa dollaria.
Ja tämä tietenkin näkyy korrelaationa niin, että mitä isompi on joukkueen pelaajabudjetti, sitä paremmin ja tasaisemmin on joukkue pystynyt menestymään. Otin käsittelyyn kaudet 2000-2025 ja laskin seurojen painotetun voittoprosentti-keskiarvon sekä pelaajabudjetti-keskiarvon näille kausille. Tässä ei huomioida postseasonia, eli playoffit ja finaalit ovat jätetty pois. Tutkin menestystä kausilla 2000-25 runkosarjassa. Tilastot olen kerännyt FanGraphs.com ja Steve the ump.com sivustoilta.
Listat kertovat melko selkeää tarinaa. Viisi joukkuetta, jotka operoivat tuolla kymmenen kärjen joukossa suurimmalla budjettikeskiarvolla löytyvät myös kymmenen parhaan joukosta 2000-luvun voittoprosentissa. Nämä joukkueet ovat New York Yankees, Los Angeles Dodgers, Boston Red Sox, Philadelphia Phillies ja St. Louis Cardinals. Sivunostona haluan mainita Oakland Athleticsin, joka on menestynyt huomattavsti pienempään budjettiinsa nähden todella hyvin 2000-luvulla ja tulenkin tähän aiheeseen pureutumaan myöhemmin tarkemmin. Toinen mielenkiintoinen nosto on New York Mets, jonka budjettikeskiarvo yltää viidenneksi, mutta menestystä ei ole 2000-luvulla juurikaan tullut.
Dodgersin kohdalla "Max Payroll" sarakkeessa huomaamme massiivisen 331 miljoonan dollarin budjetin, joka oli viime kauden joukkueen payroll. Tämä on MLB:n historian suurimpia luokassaan ja herättikin lajipiireissä ja julkisuudessa Jenkeissä laajempaakin keskustelua, että missä vaiheessa homma karkaa käsistä, kun jättiseuroilla ei ole mitään palkkakattoa ja he pystyvät puhtaalla rahalla rakentamaan voittavia joukkueita. Ja niin kuin tilastoista näemme, kyllä isossa kuvassa menestyminen korreloi melko tarkasti budjetin koon kanssa, joka on tietenkin luonnollista, muutamaa hienoa poikkeusta lukuunottamatta. On mielestäni relevanttia pohtia, olisiko palkkakattojärjestelmä myös MLB:hen aiheellinen. Ja onhan sitä esim. vuosina 1994-95 yritetty omistajien puolelta, mutta ehdotus epäonnistui kun pelaajat menivät lakkoon ehdotuksen myötä ja kausi keskeytyi. Itse kuitenkin näkisin pitkällä aikavälillä järjestelmän urheilulliset edut hyvänä, se tasoittaisi nimenomaan urheilullisessa mielessä joukkueiden kilpailua ja tätä kautta lisäisi, ennen huonommin menestyneiden pienempien seurojen kiinnostavuutta. Yksi iso tekijä on myös se, että MLB:n rakenteet ovat muihin major liigoihin verrattuna erilaisia ja sopimukset, esim. tv-luvat, oheismyynti jne on iso osa seurojen tulovirtaa ja kova palkkakatto vaatisi todella isoja ja vaikeita rakenteellisia muutoksia, mikä myös itsessään vaikeuttaa sen läpivientiä.