Colorado Rockies: Onko kyseessä Amerikan Major-liigojen kautta aikain huonoin franchise

06.04.2026

Kun heikko menestys on niin pitkäaikaista ja systemaattista, että se alkaa olla osa brändin identiteettiä ja rakennetta, on siitä äärimmäisen vaikeaa päästä eroon. Tämä on tarina Denverin ihmeestä Colorado Rockiesista, jonka heikko menestys on yli lajirajojen historiallisen heikkoa, johtaminen häpeällistä ja tuote kentällä tämän kaiken mukaista eli surkeaa.

Colorado Rockies

Vuonna 1993 Rockies tuli MLBhen ryminällä. Denver oli pitkään jo -60 luvulta asti halunnut oman joukkueen MLBhen ja vihdoin vuonna 1991 MLB hyväksyi Denverin ja South Floridan laajennusjoukkueiksi. Tästä alkoi Rockiesin tarina MLBssä ja tämän tarinan alkua väritti positiivinen innostuneisuus.

Rockies pelasi kaksi ensimmäistä kauttaan Mile High Stadiumilla, koska ikoninen Coors Field oli vielä rakenteilla. Ensimmäinen kotiottelu 9.4.1993 oli Montreal Exposia vastaan. Ottelu keräsi 80 227 katsojaa. mikä oli tuolloin ennätyksellinen määrä katsojia baseball kotiottelussa. Kauden aikana Rockies veti stadionille yhteensä 4 483 350 katsojaa ja rikkoi yhden kauden katsojamäärä ennätyksen. Eikä ennätykset vielä tähän loppuneet. Tuolloin joukkueen tuote kentällä oli vielä tasokasta, sillä sen onnistui voittaa 67 peliä, mikä oli ennätysmäärä voittoja National League tulokasjoukkueelle tuohon asti. Räjähtävästä alusta huolimatta muutaman vuoden jälkeen Rockies on vuosikymmenet kuulunut MLBn heikoimpiin seuroihin, mutta voidaanko siitä puhua universaalisti yli lajirajojen Major-liigojen heikoimpana franchisingina?

Pohdin kysymystä tässä kirjoituksessa ja syitä Rockiesin ympärillä, jotka ylipäätään herättivät minussa tämän kysymyksen.

Käydään viel Rockies tiivistetysti lukuina, ennen kuin hypätään perkaamaan syitä sen heikkouteen. Ensimmäinen kausi MLBssä 1993. Kirjoitushetkellä voitot 2366-2824, voittoprosentti .456. Päässyt playoffeihin 5 kertaa ja on koko olemassaolonsa aikana pelannut kerran World Seriesissa, jonka hävisi 4-0 Red Soxille 2007. Tosin tähän on mainittava, että voittivat tuolla kaudella viimeisistä 15 runkosarjaottelusta 14 ja etenivät World Seriesiin tappioitta playoffeissa. Tämä kuitenkin jää ainoaksi oikeaksi "uroteoksi" tuon räjähtävän sisääntulon jälkeen.

seuran logo

Coors Fieldin ohut ja kuiva ilma

Denver on ympäristönä äärimmäisen haastava baseballille. Enkä puhu nyt fanikulttuurista, joka muuten on uskomattoman lojaalia vuodesta toiseen korpea kyntävälle joukkueelleen. Ei. Minä puhun nyt fyysisestä ympäristöstä. Ohuesta ja kuivasta ilmanlaadusta. Baseball pelinä toimii Coors Fieldilla kaikessa yksinkertaisuudessaan eri tavalla kuin millään muilla stadioneilla.

Coors Field sijaitsee noin mailin verran merenpinnan yläpuolelle (1600m) ja niin kuin me sivistyneinä ja kouluja käyneinä ihmisinä tiedämme, mitä korkeammalla nousemme merenpinnasta, sitä ohuemmaksi ilma muuttuu. Coors Fieldilla pelatessaan pelaajat siis pelaavat noin 20% ohuemmassa ilmassa kuin normaalisti. Ja tässä tulee taas lajin kauneus. Ympäristötekijöillä on suuri vaikutus peliin. Coors Field on tunnetusti ollut hyvin lyöjäystävällinen ympäristö. Tälle on kaksi selittävää tekijää. Ensiksikin ohuesta ilmasta -siis pienemmästä ilmanvastuksesta johtuen- pallot yksinkertaisesti lentävät Denverissä noin 10% pidemmälle kuin "normaalissa" stadionympäristössä. Toiseksi MLBn mukaan Coorsissa syöttöjen liike heikkenee ja samalla suuri ulkokenttä kasvattaa singlejen, tuplien ja triplojen määrää. Eli Coorsin ympäristö vaikeuttaa toisaalta syöttäjien työtä ja tämän lisäksi auttaa lyöjiä näin kahdella tapaa. Mikä tästä sitten tekee haastavan ympäristön kun se periaatteessa vain helpottaa lyöjiä?

Kun kotistadionin ympäristö poikkeaa noin merkittävällä tavalla muista stadioneista, on vieras lineupien rakentaminen merkittävästi haastavampaa kuin keskimäärin. Tämä näkyy, sillä Rockies on koko historiansa ajan ollut vieraissa äärimmäisen huono. Itseasiassa nykyisistä franchisingeista huonoin prosentilla .383. Rockiesin on siis äärimmäisen vaikeaa (ymmärrettävästi) siirtää pelinsä kotoa muualle, koska ympäristö muuttuu radikaalisti. Avaava esimerkki on syöttäjä Mike Hampton. Hänen syöttäjäprofiilinsa näytti sopivan Denveriin, erityisesti hänen sinkerinsä. Hampton on haastatteluissa kertonut kuinka hän joutui teknisesti hiomaan syöttöjään toimiviksi kotiympäristöön ja erilailla toimiviksi vierasympäristöön. Tämä oli kuluttavaa niin fyysisesti kuin henkisesti. Sama pätee tietenkin koko joukkueeseen. Ei ole helppoa pelata tietoisesti eritavalla kotona ja eritavalla vieraissa. Se on äärimmäisen kuluttavaa monella eri tapaa ja vaikuttaa vääjäämättä suorituksiin.

Tämä on yksi iso haaste jonka kanssa seura painii koko ajan, mutta olisiko tällaista haastetta -joka liittyy seuran sijaintiin, mille ei määräänsä enempää mitään voida- voitu hoitaa paremmin ja kompensoida muissa kohdin paremmin? Aivan varmasti olisi. Kun puhumme franchisingista, täytyy tarkastella kokonaisuutta, organisaation tomintaa ja omistajia.

Coors Field / kuva MLB.com

Monfortit tiukasti kiinni vallankahvassa

Vuonna 2005 veljekset Dick ja Charlie Monfort ostivat perustajaomistajan Jerry McMorrisin osuuden seurasta ja ovat vielä tänäänkin seuran pääomistajat. Joudun suurennuslasin heidän kohdalla pysäyttämään ja toteamaan, että bisnes on juuri omistajiensa näköistä. Näinhän se kylmästi liike-elämässä menee. Oikein kun kaivoin niin löysin jotain positiivista sanottavaa heistä. Tosin nämäkin ovat vain tyhjää tarkoittavaa ilmaa kuten "Monfortit ovat pitkäjänteisiä paikallisomistajia, jotka ovat pitäneet Rockiesin vahvana bisnes- ja alueellisena toimijana." Sanoja jotka ovat ilmaa ja näyttäytyvät vain pinnallisissa juhlapuheissa. Toki jotta en aivan tunteella käypänä vihaajana vie kritiikiltäni pohjaa, täytyy minun todeta, että kyllä he ovat taloudellisesti osanneet homman hoitaa. Uskomattoman heikosta menestyksestä huolimatta vuonna 2025 Rockiesin arvo oli noin $1,68 mrd, liikevaihto $319 milj. ja liikevoitto $20 milj. Eli seura ei ole köyhä ja se kykenee tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Tämä onkin ainut valopilkku, mitä Monfortien omistuksesta löydän. Ja lopulta sekin kaksiteräinen miekka, sillä seuralla on resursseja, mutta siitä huolimatta se on huono. Tässä kohti kritiikki omistajia kohtaan astuu kuvaan.

Rockiesia on pitkään pidetty sisäänpäin lämpiävänä ja muutosta muutoksen vuoksi välttelevänä seurana. Se on saanut kritiikkiä esim. datan käyttöönoton välttelystä pelaajakehityksen tueksi, ulkoisiin muutoksiin hitaasta reagoinnista (liittyy juuri dataan ja analytiikkaan) sekä organisaation ulkopuolelta tulevien ihmisten palkkaamattomuuteen johtoasemiin seurassa. Nämä voisivat tuoda uusia raikkaita näkökulmia tekemiseen. Tällainen kritiikki vie lopulta omistajien luo, sillä vastuu seuran toimintamalleista on viime kädessä heillä. Monfortien tapauksessa he eivät voi piiloutua resurssien vähyyden taakse sillä -niin kuin jo aiemmin kirjoitin- Rockies on ollut Monfortien perheelle valtava taloudellinen menestys ja seuralla on hyvin resursseja käytettäväksi. Ne on vain tähän mennessä käytetty luokattoman huonosti. Nyt kuitenkin tulemme -niin tekstissäni- kuin Colorado Rockiesinkin kohdalla käännekohtaan. Ai niin! Vielä se kysymys, että voidaanko Rockiesia pitää -suomeksi sanottuna- yhtenä paskimpana Pohjois-Amerikkalaisena seurana kautta aikain? Minun vastaan -kaikkeen edellä mainittuun vedoten- kyllä voidaan. On muutamia seuroja, joilla historiassa on vieläkin heikompi voittoprosentti (Tampa Bay Buccaneers NFL .412 ja Minnesota Timberwolves NBA .421) mutta kun katson kokonaisuutta voin sanoa, että Rockies on tänä päivänä huonoin yhdysvaltalainen urheilufranchising. Ja nyt se käänne...

Olen optimismiin taipuvainen

Kausi 2025 oli "viimeinen niitti", "el katastrofi", "rimanalitus" jopa Rockiesille" ja vasta tämä lopulta sai seuran palkkaamaan ulkopuolelta Josh Byrnesin general manageriksi sekä Paul DePodestan baseball operations johtoon. Todella paljon myöhässä, mutta nyt siirrämme katseen kritiikistä tulevaisuuteen ja spekuloimme hieman.

Pystyykö Rockies, jonka brändiin heikko menestys ja häviäminen jo miltei lähtemättömästi kuuluu, kääntämään kurssinsa urheilullisesti samaan suuntaan seuran talouden kanssa eli voitokkaaksi. Mielestäni DePodestan ja Byrnesin palkkaaminen ovat ainakin ensimmäiset konkreettiset ravistelevat teot kohti muutosta.

Tämän kaksikon yhdistelmä on itse asiassa erittäin potentiaalinen. DePodesta tunnetaan jo vuosituhannen alusta Billy Beanen oikeana kätenä Athleticsista. Hän tuli nyt Rockiesiin kuitenkin pitkältä tauolta basebellista, sillä hän toimi todella pitkään NFL-joukkue Cleveland Brownsin strategiajohtajana vuosina 2016-2024. Juuri Rockiesin kohdalla tuo DePodestan tauko baseballista on merkittävää, sillä tämä on selvää boxin ulkopuolelta ajattelua ja rohkea veto seuralta, joka nimen omaan on saanut kritiikkiä siitä, ettei uskalla tehdä muutoksia. Byrnes taas tulee suoraan MLBn huipulta Dodgersista. Hän on toiminut Dodgersin organisaatiossa 11-vuotta (2014-2025). Hän on siis nähnyt kuinka dynastia rakennetaan, sillä hän on itse sellaista ollut rakentamassa. Minä uskon, että tämä kokenut kaksikko kykenee saamaan kalliovuorilla tarvittavaa muutosta aikaan ja voimme muutamien vuosien sisään nähdä uudestisyntyneen Colorado Rockiesin. DePodestan osaaminen datan ja analytiikan puolella auttaa varmasti Coors-ympäristöhaasteen kanssa ja Byrnes kykenee kaivamaan DePodestan dataan perustuen oikeat pelaajat Denveriin.

Tämä uudestisyntyminen vaatii kuitenkin muutosta koko organisaation tasolla ja haluan vielä yhden noston tehdä. Walker Monfort. Hän on seuran sisällä hierarkiassa edennyt Dick Monfortin poika. Merkillepantavaa kuitenkin on, että ennen palkkausta johtoasemaan hän on työskennellyt aivan ruohonjuuritasolla seurassa mm. kentänhoidossa, vierasjoukkueiden pukuhuoneissa, lipunmyynnissä sekä pelaajakehityksen parissa. Walkeria on kuvailtu seurassa pidetyksi ja helposti lähestyttäväksi henkilöksi, aivan kuten vanhempaakin omistajasukupolvea.

Walker oli DePodestan palkkaamisessa keskeinen henkilö ja hänen harteillaan lepääkin iso paino Rockiesin tulevaisuudesta, mikäli omistus Monforteilla tulee säilymään ja siirtyy aikanaan seuraavalle sukupolvelle. Ensimmäiset signaalit Walkerin toimista ovatkin olleet positiivisia ja eteenpäin katsovia raikkaita tuulahduksia kohtiin, joihin kritiikki seuran toiminnassa on osunut.

Niinhän se on, että pohjalta suunta on aina ylöspäin. Täytyy vain olla rohkeutta ja kykyä katsoa ylös- ja eteenpäin. Enkä sano, että se olisi helppoa. Onpa kyse sitten yhteiskunnista, yrityksistä, urheiluseuroista, taloyhtiöistä, perheistä tai yksittäisestä ihmisestä, Tiettyyn tilaan jämähtäminen muodostuu äkkiä tutuksi turvalliseksi tilaksi vaikka se olisikin itselle haitallinen. Tämän tilan rikkominen vaatii paljon. Se on aina hyppy tuntemattomaan, mutta aina se kannattaa tehdä, sillä pohjaa alemmaksi et voi joka tapauksessa joutua ja parhaassa tapauksessa päädyt lopulta huipulle. Jäänkin enemmän kuin mielenkiinnolla seuraamaan pystyykö Colorado Rockies selättämään haasteensa, rakentamaan voittamisen osaksi brändiään ja löytämään tiensä MLBn huipulle. Jos skenaario toteutuu en voi muuta kuin todeta "How can you not be romantic about Colorado Rockies?"

Uusimmat kirjoitukset

Voimalukukatsaus

08.04.2026

Red Sox polkee suossa, Guardians on yhtä outo kuin viime kaudella ja Athletics vai mikä Sacramento lie onkaan, on täysin eksyksissä -niin kotoaan- kuin pelillisesti.