How can you not be romantic about baseball? Tähän kysymykseen vastatessaan niin urheiluromantikot kuin vanhan liiton kannattajatkin käyttävät argumenttina jotain tämän kaltaista: "No tuomalla jatkuvasti lisää teknologiaa urheiluun, joka tappaa romatiikan."  

Olen sukeltanut jälleen tilastojen syvään mereen ja koittanut tehdä "riisörtsiä" eli pientä tutkimusta ja analyysia kuinka tämä uusi sääntömuutos tulee muuttamaan peliä ja tappamaan romantiikan. Vai muuttaako se sitä ehkä ollenkaan? 

Alkuun todettakoon, että kuulun itse urheiluromantikkoihin ja toivoisin, että teknologiaa itse pelitapahtumassa käytettäisiin mahdollisimman vähän. Urheilu on ihmisten peli ja kentälle kuuluu niin pelaajien- kuin tuomarienkin inhimilliset virheet ja näin kuuluukin olla. Teknologian kehitys on kuitenkin vääjäämätöntä ja toisaalta pystyn myös ymmärtämään ja hyväksymään tämän, että sen käyttö itse pelissä lisääntyy ja tulee aina lisääntymään. Bisnes on bisnestä. Samaan lauseeseen totean, että pidän teknologian ja datan käyttöä pelaajien ja pelin kehittämisessä pelitapahtuman ulkopuolella urheilussa taas oikein suotavana ja hyvänä asiana. Oma kantani kuitenkin on se, että itse pelissä - olipa kyse baseballista, jääkiekosta, koripallosta, jalkapallosta jne.- pyrittäisiin säilyttämään niiden inhimilliset piirteet mahdollisimman pitkälle, näin romantiikka ja dramatiikka säilyy. 

Jätetään nyt kuitenkin minun epäkiinnostavat ja epäpätevät mielipiteeni ja mennään raakoihin lukuihin ja (epäpäteviin) ajatuksiin, että mitä ABS voi tarkoittaa tulevaisuudessa.

Tuomareiden noin 7,5 % virhemarginaali

Joskus tuomarivirheet sattuvat ratkaisevissa hetkissä

How can you not be romantic about baseball, sport, and everything in life?

Kirjoitin jokin aika taakse päin baseballin kauneudesta ( Baseballin kauneus ). Vanha sanonta kauneus on katsojan silmissä pätee samalla tavalla tähän romanttiseen suhtautumiseen. Me pystymme tasan tarkkaan itse valitsemaan kuinka suhtaudumme asioihin. Ja väitänpä, että jos ihmisellä on kyky katsoa maailmaa romantisoiden ja nähdä asioissa niiden kauneus, on sillä valtava vaikutus jokaisen omaan mielen laatuun. Tämä on ikään kuin itseään ruokkiva kierre. Miksi tyytyä haaleaan kädenlämpöiseen kun on mahdollista saada paljon enemmän irti? Totta kai elämässä tulee ajanjaksoja kun on haastavaa ja nuo pinkit lasit ovat kateissa, mutta paljon pystymme itse siihen vaikuttamaan, että kadotammeko lasit kokonaan ja vajoamme harmauteen. Joten silloin kun vaikea hetki tulee, kannattaa pysähtyä ja muistella tuota ikonista lausahdusta ja kääntää se kysymykseksi itselleen: How can I be romantic about baseball, sport and everything in life? Näkökulmaa vaihtamalla ja kysymällä itseltään, että kuinka, antaa mahdollisuuden itselleen lähteä etsimään tietä ulos harmaudesta. Usein rakennamme vankilamme täysin itse.

Me luomme jokainen todellisuutemme, miksi siis tuhlaisimme tämän elämän harmauteen vajoamalla, kun voimme nähdä koko spektrin ja saada siitä valtavasti. Olipa kyse baseballista, muusta urheilusta ja elämästä ylipäänsä, asiat muuttuvat ja meidän tulee pyrkiä suhtautumaan muutokseen avoimesti tai samalla tietenkin kriittisesti, mutta jämähtämällä vanhaan ja ainaisesti vastustamalla muutosta vajoamme harmauden mielikuvituksettomaan vankilaan, josta ulospääsy on todella vaikeaa.

Rohkenenpa sanoa. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat, teknologiat muuttuvat, mutta baseball pysyy tässä mukana. Se on edelleen kuin se radio keittiössä, joka aamuinen kahvikuppi tai televisio arjessa taustalla pyörimässä. Turvallinen elementti kaiken myllerryksen keskellä, johon voi aina palata. Rakastan baseballia, rakastan urheilua ja mikään ei tule tämän rakkauden väliin. Ei edes ABS challenge tai VAR teknologia! Joten kysyn nyt sinulta hyvä lukija, joka tänne asti olet selvinnyt. 

How can you not be romantic about baseball?